Ihan kokoajan ei (vielä) sentään sada ja noita kuvaamattomia käsitöitä olis ja niinpä me Kaisa K (Kirjava) Kilpparin kanssa lähdettiin pihalle konttailemaan ja katselemaa maisemia. Tytär oli jättänyt mulle kurahousunsa (aikuiset kait sanoo niitä sadehousuiks, mut me ei...) sienimetttässä konttaamista varten (mulla on liikkuminen tosi hankalaa ja jos sieniä mettään tänäsyksynä tulee, niin konttaamalla ne sieltä täytyy poimia), mut kerrassaan mainiot kurahousut on myös kuvatessa. Tais niist tulla mulle tän syksyn hittivaate, hih!
Ensin Kaisa tutki nurmikkoa, voikukan lehtiäkin sieltä löytyi:
Valkeakuulas-omenapuu on täynnä omenia ja Kaisakin maistaa maukasta omppua:
Omenapuun jälkeen katsellaan ja maistellaan kukkapenkkiä, voi voi kun sade on piiskannut kukat kurjaan kuntoon... Mutta mustikanvarvut mettän reunassa on vehreitä. Mustikanvarpukuvassa näkyy Kaisan hännäntypykkä:
Ei Kaisa tätä puuta kuorinut, ihmettelee vaan, kuka on kuoret irrottanut:
Löydettiin puu, jossa kauempaa katsoen luulin kääpiää olevan, vaan muhkurat oli kyllä puuta ja niitä riitti muutaman metrin korkeuteen asti ympäri puuta ja olipa niitä todella paljon:
Tässä puussa sen sijaan on kääpää/sientä herkullisen vaaleanpuanisena.
Kaisan olis tehny mieli maistaa:
Vaan sittenpä alkoi taas taivaalta sadepisaroita tipahdella ja Kaisalla kun ei kurahousuja ollut, niin lähdettiin sisään. Aika sopivaan aikaan tultiinkin, tytär oli sillä aikaa paistanut lettuja, nam!
Kaisan kaverikseni virkkasin silloin kuumina hellepäivinä. Afrikankukkia selässä, kiinteitä silmukoita muualla, ohjetta ei ole, tein "kokeillaan ja puretaan jos menee metsään" metodilla. Vanutäytteen laitoin tässäkin sukkahousujen sisään, että kestäisi vaikka leikkiä.
Juuri nyt alkoi kova sadekuuri ropisemaan ikkunan takana, tosin suurin osa taivasta on sinisenä ja aurinko paistaa, oliskohan sateenkaaria näkyvissä...
Ehdittiin me pihalla vielä napata kuva pihlajanmarjoista, joiden sato näyttää tänäsyksynä onnistuneen hyvin:
Kauniita elokuun päiviä toivotan, satoi tai paistoi!