Viimeviikonloppuna Hellu ja Henkka oli mammuttilassa, eli nauttivat mummilaviikonlopusta.
Viikolla aloin virkata Hellulle mekkoa, yleensä kevättalvisin olen neulonut puuvillaisen mekon, viimeisimmät täällä ja täällä.
Edelleenkin löytyi Tenneseen jämiä pussukallinen ja halkeilevuutensa takia en Tenneseetä oikein tykkää neuloa, joten päädyin virkkaamaan. Yläosan etu- ja takakappaleet virkkasin kiinteillä silmukoilla alhaalta ylöspäin ja yhdistin osat. Sitten lähdin virkkaamaan kappaleiden alareunoista alaspäin satunnaisilla väreillä ja kuvioilla, kokoajan pikkuisen leventäen helmaa. Viikonlopun aikana sain viimeiset kerrokset helmaan tehtyä sovitettua pituutta sopivaksi ja viimeisteltyä. Ehdittiin kuvata mekko (vai liivihamekko on?) ja Hellu sai mekon mukaansa.
Alakuvassa Hellu ihailee kummitädiltään saamansa kaulakorua. Hellu täytti jo 6 vuotta ja osaa jo lukea sujuvasti. Tuli hauskoja hetkiä, kun ei viellä olla totuttu lukeviin lapsenlapsiin...
Painava mekosta tuli, vaikka reikäinen onkin. Painoksi punnittiin n. 450 grammaa ja 3,25 koukulla virkkasin. Hellu taisi tykätä mekosta ja toivotaan, että käyttää mekkoa.
Oikeiden neulekuvien lailla Hellukin otatti "mekko takaa" kuvan:
Seuraavaksi taitaa tulla bloggaus (taas) leikkijutuista.
Hyvää talvista viikonalkua!